Välitila – bardo

Teppo Turkin kolumni “Hirviöt syntyvät välitilassa” (Apu 2/2026, 9.1.2026) kuvaa osuvasti murroksen luonteen: kun vanha järjestys murtuu, mutta uusi ei ole vielä syntynyt, syntyy myös hirviöitä – ilmiöitä, jotka haastavat totutut rakenteet. Tiibetissä tälle on sana: bardo.

Juuri tässä hetkessä minulla on valinta: jäädä kiinni vanhaan tai tarttua mahdollisuuteen rakentaa jotain, mikä kestää – ei vain taloudellisesti, vaan myös ekologisesti, eettisesti ja moraalisesti. Välitila ei ole pysähtyneisyyttä, vaan aktiivista tasapainottelua monien ristiriitaisten tavoitteiden välillä. Astelua kuohuvan kosken yllä, epävarma kompassi kädessä.

Minäkin olen tuntenut hämmennystä, lamaannusta ja pelkoa. Nyt sille on tulossa loppu. Olen väsynyt näihin tunteisiin. Liika on liikaa! Minua lohduttaa ajatus, että mikään ei ole ikuista. Se antaa mahdollisuuden tehdä asioita paremmaksi.

Polykriisien aika vaatii polyratkaisuja - uudistavaa ajattelua

Konfliktit, geopoliittinen epävakaus, teknologinen murros ja planetaaristen rajojen rikkoutuminen kietoutuvat yhteen muodostaen polykriisin – monien kriisien samanaikaisen ja toisiaan vahvistavan kokonaisuuden. Tämä lisää epävarmuutta ja polarisaatiota, mikä näkyy minun ja kaikkien arjessa: ihmiset hakeutuvat omiin kupliinsa, syntyy “me vastaan he” -asetelmia.

Me ja ne on liian helppoa ajattelua. Maailma ei vain tapahdu. Minulla on kyky valita, kyky luoda, kyky löytää keinoja – ei yhtä taikasauvan huitaisua, vaan monia kultapölyllisiä sauvan huitaisuita eli polyratkaisuja. En vain ihan tiedä, mistä kaikesta oman sauvan heiluttelun tulisi alkaa. Kerro sinä, mitä teet tai neuvo halutessasi, mitä minun tulisi tehdä. Kiitos jo etukäteen

Planetaarinen näkökulma – toivoa välitilassa?

Pohdin, olisiko nyt aika tukeutua (vielä) enemmän toisiimme ihmisinä? Luopua hieman kaiken valtaavasta yksilökeskisyydestä, kuten tätä hyvin kuvaa tavallaan Helsingin Sanomien artikkelissa (6.1.2026) "Nykyihminen on liian vapaa" Liisa Keltikangas-Järvinen. Luopua virheellisesti tulkitusta vapaudesta joka vangitsee meitä enemmän kuin vapauttaa. Yhdistyä ja luoda toivon 3.0 ajattelu- ja toimintamalli luotsaamaan meitä eteenpäin, kun vanha kompassi jo hajosi.

Itse pyrin luopumaan vahvasta tavasta toimia niin itsenäisesti kuin suinkin, etten vain rasittaisi muita. Koska pohjimmiltaan, jokainen haluaa auttaa. Minäkin. Vaikka maailma on täynnä käsittämättömyyksiä, outoa tulevaa ja vastakkainasetteluja, näen kolme toivon mahdollisuutta:

• Yhä useampi ihminen ja yhteisö integroi planetaarisen näkökulman omaan arkeen ja päätöksiin. Se käsittää ihmiset, luonnon ja eläimet, kaiken elollisen, jota maa päällään kantaa.

• Systeeminen muutos etenee – hitaasti, mutta varmasti. Suunta on epävarma, mutta ei toivoton.

• Uudistavan ajattelun ja toiminnan nouseminen: ei vain vahinkojen minimointi, vaan planetaarisen ekosysteemin elinvoiman palauttaminen ja uuden luominen. Talkoohengessä.

💬 Mitä tämä välitila-ajatus merkitsee sinulle ajatuksissa ja toiminnassa? Miten vahvistaa omaa toimijuutta ja kollektiivista osallisuutta? Miten edistää uudistavaa ajattelua ja tehdä siitä seuraava hyvää luova hyökyaalto?

Lähteet:

• FIBS ry 7.1.2026. Kimmo Lipponen, Nicholas Wardi ja Marja Kurkela: Kestävän liiketoiminnan trendit 2026 – Onko edessämme yhä kasvava polarisaatio vaiko uusi tasapainon tila? Kestävän liiketoiminnan trendit 2026 – Onko edessämme yhä kasvava polarisaatio vaiko uusi tasapainon tila? - FIBS. Kestävän liiketoiminnan trendit 2026 – Onko edessämme yhä kasvava polarisaatio vaiko uusi tasapainon tila? - FIBS

• World Economic Forum 13.1.2026: https://www.weforum.org/stories/2023/01/polycrisis-global-risks-report-cost-of-living/

• Helsingin Sanomat 6.1.2026. Liisa Keltikangas-Järvinen: Nykyihminen on liian vapaa: https://www.hs.fi/tiede/art-2000011670190.html

• Julkaistu 9.1.2026 Linkedinissä: (1) Ihminen planetaarisessa välitilassa – polykriiseistä polyratkaisuihin | LinkedIn